Uusien viljelykäytäntöjen, erityisesti integroidun tuholaistorjunnan, omaksuminen on kuitenkin ollut hidasta. Tässä tutkimuksessa käytetään yhteistyössä kehitettyä tutkimusvälinettä tapaustutkimuksena ymmärtääkseen, miten viljantuottajat Lounais-Länsi-Australiassa saavat tietoa ja resursseja sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallitsemiseksi. Havaitsimme, että tuottajat luottavat palkattuihin agronomeihin, valtion tai tutkimusvirastoihin, paikallisiin tuottajaryhmiin ja kenttäpäiviin saadakseen tietoa sienitautien torjunta-aineresistenssistä. Tuottajat hakevat tietoa luotettavilta asiantuntijoilta, jotka voivat yksinkertaistaa monimutkaista tutkimusta, arvostavat yksinkertaista ja selkeää viestintää ja suosivat resursseja, jotka on räätälöity paikallisiin olosuhteisiin. Tuottajat arvostavat myös tietoa uusista sienitautien torjunta-aineiden kehitysaskeleista ja pääsyä sienitautien torjunta-aineiden resistenssin nopeisiin diagnostiikkapalveluihin. Nämä havainnot korostavat, että on tärkeää tarjota tuottajille tehokkaita maatalouden neuvontapalveluita sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn riskin hallitsemiseksi.
Ohranviljelijät hallitsevat viljelykasvien sairauksia valitsemalla sopeutuneita sukusoluja, integroimalla tautien torjuntaa ja käyttämällä tehokkaasti sienitautien torjunta-aineita, jotka ovat usein ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tautiepidemioiden välttämiseksi1. Sienitautien torjunta-aineet estävät sienitautien aiheuttajien tartunnan, kasvun ja lisääntymisen viljelykasveissa. Sienipatogeeneillä voi kuitenkin olla monimutkaisia populaatiorakenteita ja ne ovat alttiita mutaatioille. Liiallinen riippuvuus rajoitetusta valikoimasta sienitautien torjunta-aineiden vaikuttavia aineita tai sienitautien torjunta-aineiden sopimaton käyttö voi johtaa sienimutaatioihin, jotka tulevat resistenteiksi näille kemikaaleille. Samojen vaikuttavien aineiden toistuva käyttö lisää patogeeniyhteisöjen taipumusta tulla resistenteiksi, mikä voi johtaa vaikuttavien aineiden tehokkuuden heikkenemiseen viljelykasvien tautien torjunnassa2,3,4.
Sienitautien torjunta-aineResistenssi viittaa aiemmin tehokkaiden sienitautien torjunta-aineiden kyvyttömyyteen torjua tehokkaasti viljelykasvien tauteja, edes oikein käytettynä. Esimerkiksi useissa tutkimuksissa on raportoitu sienitautien torjunta-aineiden tehon heikkenemistä härmän hoidossa, joka on vaihdellut heikentyneestä tehosta pellolla täydelliseen tehottomuuteen pellolla5,6. Jos sitä ei torjuta, sienitautien torjunta-aineiden resistenssin esiintyvyys kasvaa edelleen, mikä vähentää nykyisten tautien torjuntamenetelmien tehokkuutta ja johtaa tuhoisiin satotappioihin7.
Maailmanlaajuisesti sadonkorjuuta edeltävien sadonkorjuuta edeltävien tappioiden arvioidaan olevan 10–23 % ja sadonkorjuun jälkeisten tappioiden vaihtelevat 10–20 %:n välillä8. Nämä tappiot vastaavat 2 000 kaloria ruokaa päivässä noin 600 miljoonasta 4,2 miljardiin ihmiseen ympäri vuoden8. Koska maailmanlaajuisen ruoan kysynnän odotetaan kasvavan, ruokaturvaan liittyvät haasteet kasvavat entisestään9. Näiden haasteiden odotetaan pahenevan tulevaisuudessa maailman väestönkasvuun ja ilmastonmuutokseen liittyvien riskien vuoksi10,11,12. Kyky kasvattaa ruokaa kestävästi ja tehokkaasti on siksi ratkaisevan tärkeää ihmiskunnan selviytymisen kannalta, ja sienitautien torjunta-aineiden menetys tautien torjuntatoimenpiteenä voi aiheuttaa vakavampia ja tuhoisampia vaikutuksia kuin alkutuottajien kokemat vaikutukset.
Sienitautien torjunta-aineiden resistenssin ratkaisemiseksi ja satohäviöiden minimoimiseksi on tarpeen kehittää innovaatioita ja neuvontapalveluita, jotka vastaavat tuottajien valmiuksia toteuttaa IPM-strategioita. Vaikka IPM-ohjeet kannustavat kestävämpiin pitkän aikavälin tuholaistorjuntakäytäntöihin12,13, uusien, parhaiden IPM-käytäntöjen mukaisten viljelykäytäntöjen käyttöönotto on ollut yleisesti ottaen hidasta niiden mahdollisista hyödyistä huolimatta14,15. Aiemmat tutkimukset ovat tunnistaneet haasteita kestävien IPM-strategioiden käyttöönotossa. Näitä haasteita ovat IPM-strategioiden epäjohdonmukainen soveltaminen, epäselvät suositukset ja IPM-strategioiden taloudellinen toteutettavuus16. Sienitautien torjunta-aineiden resistenssin kehittyminen on suhteellisen uusi haaste alalle. Vaikka tietoa aiheesta on lisää, tietoisuus sen taloudellisista vaikutuksista on edelleen rajallista. Lisäksi tuottajilla ei usein ole tukea ja he kokevat hyönteismyrkkyjen torjunnan helpommaksi ja kustannustehokkaammaksi, vaikka he pitäisivät muita IPM-strategioita hyödyllisinä17. Koska tautien vaikutukset ovat tärkeitä elintarviketuotannon kannattavuudelle, sienitautien torjunta-aineet ovat todennäköisesti edelleen tärkeä IPM-vaihtoehto tulevaisuudessa. IPM-strategioiden täytäntöönpano, mukaan lukien parannetun isäntägeneettisen resistenssin käyttöönotto, ei keskity ainoastaan tautien torjuntaan, vaan se on myös ratkaisevan tärkeää sienitautien torjunta-aineissa käytettyjen aktiiviaineiden tehokkuuden ylläpitämiseksi.
Maatilat antavat tärkeän panoksen ruokaturvaan, ja tutkijoiden ja valtion organisaatioiden on kyettävä tarjoamaan viljelijöille teknologioita ja innovaatioita, mukaan lukien neuvontapalvelut, jotka parantavat ja ylläpitävät sadon tuottavuutta. Merkittäviä esteitä tuottajien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönotolle aiheuttaa kuitenkin ylhäältä alas suuntautuva "tutkimuksen neuvonta" -lähestymistapa, joka keskittyy teknologioiden siirtoon asiantuntijoilta viljelijöille kiinnittämättä juurikaan huomiota paikallisten tuottajien panoksiin18,19. Anilin ym.19 tutkimuksessa havaittiin, että tämä lähestymistapa johti uusien teknologioiden käyttöönottomäärien vaihteluun tiloilla. Lisäksi tutkimuksessa korostettiin, että tuottajat ilmaisevat usein huolensa, kun maataloustutkimusta käytetään yksinomaan tieteellisiin tarkoituksiin. Vastaavasti tiedon luotettavuuden ja relevanssin priorisoimatta jättäminen tuottajille voi johtaa viestintäkuiluun, joka vaikuttaa uusien maatalousinnovaatioiden ja muiden neuvontapalveluiden käyttöönottoon20,21. Nämä havainnot viittaavat siihen, että tutkijat eivät välttämättä täysin ymmärrä tuottajien tarpeita ja huolenaiheita tietoa antaessaan.
Maatalouden neuvonnan edistysaskeleet ovat korostaneet paikallisten tuottajien osallistamisen merkitystä tutkimusohjelmiin ja tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisen yhteistyön helpottamisen tärkeyttä18,22,23. Tarvitaan kuitenkin lisätyötä nykyisten integroidun tuholaistorjunnan (IPM) toteutusmallien tehokkuuden ja kestävien pitkän aikavälin tuholaistorjuntateknologioiden käyttöönottoasteen arvioimiseksi. Historiallisesti neuvontapalveluja on pitkälti tarjonnut julkinen sektori24,25. Suuntaus kohti suuria kaupallisia tiloja, markkinasuuntautunut maatalouspolitiikka sekä ikääntyvä ja vähenevä maaseutuväestö ovat kuitenkin vähentäneet suuren julkisen rahoituksen tarvetta24,25,26. Tämän seurauksena monien teollisuusmaiden, myös Australian, hallitukset ovat vähentäneet suoria investointeja neuvontaan, mikä on johtanut suurempaan riippuvuuteen yksityisestä neuvontasektorista näiden palvelujen tarjoamisessa27,28,29,30. Pelkkää yksityiseen neuvontaan luottamista on kuitenkin kritisoitu pienten tilojen rajallisen saatavuuden ja ympäristö- ja kestävyyskysymysten riittämättömän huomion vuoksi. Nykyään suositellaan yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa, johon osallistuvat julkiset ja yksityiset neuvontapalvelut31,32. Tutkimus tuottajien käsityksistä ja asenteista sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn optimaalisiin hallintaresursseihin on kuitenkin rajallista. Lisäksi kirjallisuudessa on aukkoja siitä, minkä tyyppiset jatko-ohjelmat auttavat tuottajia torjumaan sienitautien vastustuskykyä.
Henkilökohtaiset neuvonantajat (kuten agronomit) tarjoavat tuottajille ammatillista tukea ja asiantuntemusta33. Australiassa yli puolet tuottajista käyttää agronomin palveluita, ja osuus vaihtelee alueittain, ja tämän trendin odotetaan kasvavan20. Tuottajat sanovat pitävänsä toimintansa mieluummin yksinkertaisina, minkä vuoksi he palkkaavat yksityisiä neuvonantajia hallitsemaan monimutkaisempia prosesseja, kuten täsmäviljelypalveluita, kuten peltokartoitusta, laiduntamisen hallinnan paikkatietoja ja laitetukea20. Agronomilla on siksi tärkeä rooli maatalouden neuvonnassa, sillä he auttavat tuottajia omaksumaan uusia teknologioita ja varmistavat samalla helppokäyttöisyyden.
Agronomien korkeaan käyttöasteeseen vaikuttaa myös maksullisen neuvonnan hyväksyminen kollegoilta (esim. muilta tuottajilta 34). Tutkijoihin ja valtion neuvontaviranomaisiin verrattuna riippumattomat agronomit luovat yleensä vahvempia, usein pitkäaikaisia suhteita tuottajiin säännöllisten tilakäyntien kautta 35. Lisäksi agronomit keskittyvät käytännön tuen tarjoamiseen sen sijaan, että yrittäisivät suostutella viljelijöitä omaksumaan uusia käytäntöjä tai noudattamaan määräyksiä, ja heidän neuvonsa ovat todennäköisemmin tuottajien etujen mukaisia 33. Siksi riippumattomia agronomeja pidetään usein puolueettomina neuvonantajina 33, 36.
Ingram 33:n vuonna 2008 tekemässä tutkimuksessa kuitenkin tunnustettiin agronomien ja viljelijöiden välisen suhteen valtadynamiikka. Tutkimuksessa todettiin, että jäykät ja autoritaariset lähestymistavat voivat vaikuttaa kielteisesti tiedon jakamiseen. Toisaalta on tapauksia, joissa agronomit hylkäävät parhaat käytännöt välttääkseen asiakkaiden menettämisen. Siksi on tärkeää tarkastella agronomien roolia eri yhteyksissä, erityisesti tuottajan näkökulmasta. Koska sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyky asettaa haasteita ohrantuotannolle, ohranviljelijöiden ja agronomien välisten suhteiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää uusien innovaatioiden tehokkaan levittämisen kannalta.
Myös tuottajaryhmien kanssa työskentely on tärkeä osa maatalouden neuvontaa. Nämä ryhmät ovat itsenäisiä, itsehallinnollisia yhteisöpohjaisia organisaatioita, jotka koostuvat maanviljelijöistä ja yhteisön jäsenistä ja keskittyvät maanviljelijöiden omistamiin yrityksiin liittyviin kysymyksiin. Tähän sisältyy aktiivinen osallistuminen tutkimuksiin, paikallisiin tarpeisiin räätälöityjen maatalousliiketoimintaratkaisujen kehittäminen sekä tutkimus- ja kehitystulosten jakaminen muiden tuottajien kanssa16,37. Tuottajaryhmien menestys voidaan selittää siirtymisellä ylhäältä alas suuntautuvasta lähestymistavasta (esim. tiedemies-maanviljelijämalli) yhteisöneuvontamalliin, joka priorisoi tuottajien panosta, edistää itseohjautuvaa oppimista ja kannustaa aktiiviseen osallistumiseen16,19,38,39,40.
Anil ym. 19 tekivät puolistrukturoituja haastatteluja tuottajaryhmien jäsenten kanssa arvioidakseen ryhmään liittymisen kokemia hyötyjä. Tutkimuksessa havaittiin, että tuottajat kokivat tuottajaryhmien vaikuttavan merkittävästi uusien teknologioiden oppimiseensa, mikä puolestaan vaikutti heidän innovatiivisten viljelykäytäntöjen omaksumiseensa. Tuottajaryhmät olivat tehokkaampia kokeilujen tekemisessä paikallisella tasolla kuin suurissa kansallisissa tutkimuskeskuksissa. Lisäksi niitä pidettiin parempana tiedonjaon alustana. Erityisesti peltopäiviä pidettiin arvokkaana alustana tiedonjaolle ja kollektiiviselle ongelmanratkaisulle, mikä mahdollisti yhteistyöhön perustuvan ongelmanratkaisun.
Viljelijöiden uusien teknologioiden ja käytäntöjen omaksumisen monimutkaisuus ylittää yksinkertaisen teknisen ymmärryksen41. Innovaatioiden ja käytäntöjen käyttöönottoprosessiin liittyy pikemminkin tuottajien päätöksentekoprosessien kanssa vuorovaikutuksessa olevien arvojen, tavoitteiden ja sosiaalisten verkostojen huomioon ottaminen41,42,43,44. Vaikka tuottajille on tarjolla runsaasti ohjeita, vain tietyt innovaatiot ja käytännöt otetaan nopeasti käyttöön. Kun uusia tutkimustuloksia syntyy, niiden hyödyllisyyttä viljelykäytäntöjen muutoksille on arvioitava, ja monissa tapauksissa tulosten hyödyllisyyden ja suunniteltujen käytännön muutosten välillä on kuilu. Ihannetapauksessa tutkimushankkeen alussa tutkimustulosten hyödyllisyyttä ja hyödyllisyyden parantamiseksi käytettävissä olevia vaihtoehtoja tarkastellaan yhteissuunnittelun ja teollisuuden osallistumisen avulla.
Sienitautien torjunta-aineiden resistenssiin liittyvien tulosten hyödyllisyyden määrittämiseksi tässä tutkimuksessa tehtiin perusteellisia puhelinhaastatteluja viljelijöiden kanssa Länsi-Australian lounaisosassa sijaitsevalla viljavyöhykkeellä. Käytetyllä lähestymistavalla pyrittiin edistämään tutkijoiden ja viljelijöiden välisiä kumppanuuksia korostamalla luottamuksen, keskinäisen kunnioituksen ja yhteisen päätöksenteon arvoja45. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida viljelijöiden käsityksiä olemassa olevista sienitautien torjunta-aineiden resistenssin hallintaresursseista, tunnistaa heille helposti saatavilla olevat resurssit ja selvittää, mihin resursseihin viljelijät haluaisivat päästä käsiksi, sekä heidän mieltymystensä perustelut. Tutkimus käsittelee erityisesti seuraavia tutkimuskysymyksiä:
RQ3 Mitä muita sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn levittämiseen liittyviä palveluita tuottajat toivovat saavansa tulevaisuudessa ja mitkä ovat heidän mieltymyksensä perustelut?
Tässä tutkimuksessa käytettiin tapaustutkimuslähestymistapaa selvittääksemme viljelijöiden käsityksiä ja asenteita sienitautien torjunta-aineiden resistenssin hallintaan liittyviin resursseihin. Kyselyväline kehitettiin yhteistyössä alan edustajien kanssa, ja se yhdistää kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tiedonkeruumenetelmiä. Tällä lähestymistavalla pyrimme ymmärtämään viljelijöiden ainutlaatuisia kokemuksia sienitautien torjunta-aineiden resistenssin hallinnasta, mikä antoi meille käsityksen viljelijöiden kokemuksista ja näkökulmista. Tutkimus tehtiin kasvukaudella 2019/2020 osana Barley Disease Cohort Projectia, joka on Länsi-Australian lounais-viljavyöhykkeen viljelijöiden yhteistyötutkimusohjelma. Ohjelman tavoitteena on arvioida sienitautien torjunta-aineiden resistenssin esiintyvyyttä alueella tutkimalla viljelijöiltä saatuja sairaiden ohranlehtien näytteitä. Barley Disease Cohort Projectin osallistujat tulevat Länsi-Australian viljanviljelyalueen keskisateisilta ja runsassateisine alueilta. Osallistumismahdollisuuksia luodaan ja mainostetaan (eri mediakanavien, kuten sosiaalisen median, kautta), ja viljelijöitä pyydetään nimeämään itsensä osallistujiksi. Kaikki kiinnostuneet ehdokkaat hyväksytään projektiin.
Tutkimus sai eettisen hyväksynnän Curtinin yliopiston ihmisillä tehtävän tutkimuksen eettiseltä toimikunnalta (HRE2020-0440), ja se toteutettiin vuoden 2007 kansallisen ihmisillä tehtävän tutkimuksen eettistä menettelyä koskevan lausunnon 46 mukaisesti. Viljelijät ja agronomit, jotka olivat aiemmin suostuneet yhteydenottoihin sienitautien torjunta-aineiden resistenssin hallintaa koskien, pystyivät nyt jakamaan tietoa hallintakäytännöistään. Osallistujille annettiin tiedote ja suostumuslomake ennen osallistumista. Kaikilta osallistujilta saatiin tietoinen suostumus ennen tutkimukseen osallistumista. Ensisijaiset tiedonkeruumenetelmät olivat perusteelliset puhelinhaastattelut ja verkkokyselyt. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi puhelinkyselyyn osallistuneille luettiin sanatarkasti samat itse täytettävän kyselylomakkeen kysymykset. Lisätietoja ei annettu kyselymenetelmien oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.
Tutkimus sai eettisen hyväksynnän Curtinin yliopiston ihmisillä tehtävän tutkimuksen eettiseltä toimikunnalta (HRE2020-0440), ja se toteutettiin vuoden 2007 kansallisen eettistä käyttäytymistä ihmisillä tehtävässä tutkimuksessa koskevan lausunnon 46 mukaisesti. Kaikilta osallistujilta saatiin tietoinen suostumus ennen tutkimukseen osallistumista.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 137 tuottajaa, joista 82 % vastasi puhelinhaastatteluun ja 18 % täytti kyselylomakkeen itse. Osallistujien ikä vaihteli 22–69 vuoden välillä, keski-iän ollessa 44 vuotta. Heidän kokemuksensa maatalousalalta vaihteli 2–54 vuoden välillä, keski-iän ollessa 25 vuotta. Viljelijät kylvivät keskimäärin 1 122 hehtaaria ohraa 10 laitumelle. Useimmat tuottajat viljelivät kahta ohralajiketta (48 %), ja lajikejakauma vaihteli yhdestä lajikkeesta (33 %) viiteen lajikkeeseen (0,7 %). Kyselyyn osallistuneiden jakauma on esitetty kuvassa 1, joka on luotu QGIS-versiolla 3.28.3-Firenze47.
Kartta kyselyyn osallistuneista postinumeroittain ja sademäärävyöhykkeittäin: matala, keskisuuri, korkea. Symbolin koko osoittaa osallistujien lukumäärän Länsi-Australian viljavyöhykkeellä. Kartta on luotu QGIS-ohjelmiston versiolla 3.28.3-Firenze.
Tuloksena saadut laadulliset tiedot koodattiin manuaalisesti induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen, ja vastaukset koodattiin ensin avoimesti48. Analysoi materiaali lukemalla uudelleen ja merkitsemällä esiin nousevia teemoja, jotka kuvaavat sisällön osa-alueita49,50,51. Abstraktioprosessin jälkeen tunnistetut teemat luokiteltiin edelleen ylemmän tason otsikoihin51,52. Kuten kuvassa 2 on esitetty, tämän systemaattisen analyysin tavoitteena on saada arvokasta tietoa tärkeimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat viljelijöiden mieltymyksiin tiettyjen sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallintaresurssien suhteen, ja siten selventää tautien torjuntaan liittyviä päätöksentekoprosesseja. Tunnistettuja teemoja analysoidaan ja käsitellään yksityiskohtaisemmin seuraavassa osiossa.
Vastauksena kysymykseen 1 laadulliseen aineistoon (n=128) saadut vastaukset paljastivat, että agronomit olivat yleisimmin käytetty lähde, ja yli 84 % viljelijöistä mainitsi agronomit ensisijaiseksi sienitautien torjunta-aineiden resistenssitiedon lähteeksi (n=108). On mielenkiintoista, että agronomit olivat paitsi yleisimmin mainittu lähde, myös ainoa sienitautien torjunta-aineiden resistenssitiedon lähde merkittävälle osalle viljelijöistä, ja yli 24 % (n=31) viljelijöistä luotti yksinomaan agronomeihin tai mainitsi heidät ainoana lähteenään. Suurin osa viljelijöistä (eli 72 % vastauksista tai n=93) ilmoitti, että he tyypillisesti luottavat agronomeihin neuvojen, tutkimusten lukemisen tai median konsultoinnin suhteen. Luotettavat verkko- ja painetut mediat mainittiin usein ensisijaisina sienitautien torjunta-aineiden resistenssitiedon lähteinä. Lisäksi tuottajat luottivat alan raportteihin, paikallisiin uutiskirjeisiin, aikakauslehtiin, maaseutumediaan tai tutkimuslähteisiin, jotka eivät ilmoittaneet heidän pääsyään tietolähteisiin. Tuottajat mainitsivat usein useita sähköisiä ja painettuja medialähteitä, mikä osoittaa heidän proaktiivisia pyrkimyksiään hankkia ja analysoida erilaisia tutkimuksia.
Toinen tärkeä tiedonlähde on keskustelut ja neuvot muiden tuottajien kanssa, erityisesti ystävien ja naapureiden kanssa kommunikoinnin kautta. Esimerkiksi P023: ”Maatalousvaihto (pohjoisen ystävät havaitsevat taudit aikaisemmin)” ja P006: ”Ystävät, naapurit ja maanviljelijät”. Lisäksi tuottajat luottivat paikallisiin maatalousryhmiin (n = 16), kuten paikallisiin maanviljelijä- tai tuottajaryhmiin, ruiskutusryhmiin ja agronomiaryhmiin. Usein mainittiin, että paikalliset ihmiset olivat mukana näissä keskusteluissa. Esimerkiksi P020: ”Paikallinen maatilojen kehittämisryhmä ja vierailevia puhujia” ja P031: ”Meillä on paikallinen ruiskutusryhmä, joka tarjoaa minulle hyödyllistä tietoa.”
Kenttäpäivät mainittiin toisena tiedonlähteenä (n = 12), usein yhdistettynä agronomien neuvoihin, painettuun mediaan ja keskusteluihin (paikallisten) kollegoiden kanssa. Toisaalta verkkoresursseja, kuten Googlea ja Twitteriä (n = 9), myyntiedustajia ja mainontaa (n = 3), mainittiin harvoin. Nämä tulokset korostavat monipuolisten ja helposti saatavilla olevien resurssien tarvetta tehokkaaseen sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallintaan, ottaen huomioon viljelijöiden mieltymykset ja eri tietolähteiden ja tuen käytön.
Vastauksena kysymykseen 2 viljelijöiltä kysyttiin, miksi he suosivat sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallintaan liittyviä tiedonlähteitä. Temaattinen analyysi paljasti neljä keskeistä teemaa, jotka havainnollistavat, miksi viljelijät luottavat tiettyihin tiedonlähteisiin.
Saatuaan teollisuuden ja viranomaisten raportteja tuottajat pitävät tietolähteitä luotettavina, uskottavina ja ajantasaisina. Esimerkiksi P115: ”Ajantasaisempaa, luotettavampaa, uskottavampaa ja laadukkaampaa tietoa” ja P057: ”Koska materiaali on faktojen perusteella tarkistettu ja perusteltu. Se on uudempaa materiaalia ja saatavilla laitumella.” Tuottajat pitävät asiantuntijoilta saatua tietoa luotettavana ja laadukkaampana. Erityisesti agronomeja pidetään asiantuntevina asiantuntijoina, joihin tuottajat voivat luottaa luotettavan ja järkevän neuvonnan saamiseksi. Yksi tuottaja totesi: P131: ”[Agronomini] tietää kaikki asiat, on alan asiantuntija, tarjoaa maksullista palvelua, toivottavasti hän voi antaa oikeat neuvot” ja toinen P107: ”Aina tavoitettavissa, agronomi on pomo, koska hänellä on tiedot ja tutkimustaidot.”
Agronomeja kuvataan usein luotettaviksi ja tuottajille helposti uskottaviksi. Lisäksi agronomeja pidetään linkkinä tuottajien ja huippututkimuksen välillä. Heitä pidetään elintärkeinä kuromaan umpeen kuilua abstraktin, paikallisista ongelmista irrallisen tutkimuksen ja "kentällä" tai "tilalla" tapahtuvan tutkimuksen välillä. He tekevät tutkimusta, johon tuottajilla ei välttämättä ole aikaa tai resursseja, ja asettavat tämän tutkimuksen kontekstiin merkityksellisten keskustelujen avulla. Esimerkiksi P010: kommentoi: "Agronomeilla on viimeinen sana. He ovat linkki uusimpaan tutkimukseen ja viljelijät ovat asiantuntevia, koska he tuntevat ongelmat ja ovat heidän palkkalistoillaan." Ja P043: lisäsi: "Luota agronomeihin ja heidän tarjoamiinsa tietoihin. Olen iloinen, että sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallintahanke on käynnissä – tieto on valtaa, enkä joudu käyttämään kaikkia rahojani uusiin kemikaaleihin."
Loissieni-itiöiden leviäminen naapurimailoilta tai -alueilta voi tapahtua monin eri tavoin, kuten tuulen, sateen ja hyönteisten välityksellä. Paikallistuntemusta pidetään siksi erittäin tärkeänä, koska se on usein ensimmäinen puolustuslinja sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallintaan liittyviä mahdollisia ongelmia vastaan. Yhdessä tapauksessa osallistuja P012: kommentoi: "[Agronomin] tulokset ovat paikallisia, minun on helpoin ottaa heihin yhteyttä ja saada heiltä tietoa." Toinen tuottaja antoi esimerkin paikallisten agronomien perusteluihin luottamisesta korostaen, että tuottajat suosivat asiantuntijoita, jotka ovat paikallisesti saatavilla ja joilla on todistetusti näyttöjä haluttujen tulosten saavuttamisesta. Esimerkiksi P022: "Ihmiset valehtelevat sosiaalisessa mediassa – pumppaavat renkaat täyteen (luotavat liikaa ihmisiin, joiden kanssa ovat tekemisissä)."
Tuottajat arvostavat agronomien kohdennettua neuvontaa, koska heillä on vahva paikallinen läsnäolo ja he tuntevat paikalliset olosuhteet. Heidän mukaansa agronomit ovat usein ensimmäisiä, jotka tunnistavat ja ymmärtävät tilalla mahdollisesti esiintyvät ongelmat ennen kuin niitä ilmenee. Tämä antaa heille mahdollisuuden tarjota räätälöityä neuvontaa tilan tarpeisiin. Lisäksi agronomit käyvät usein tilalla, mikä parantaa entisestään heidän kykyään tarjota räätälöityä neuvontaa ja tukea. Esimerkiksi P044: "Luota agronomiin, koska hän on koko alueella ja havaitsee ongelman ennen kuin minä tiedän siitä. Silloin agronomi voi antaa kohdennettua neuvontaa. Agronomi tuntee alueen erittäin hyvin, koska hän on siellä. Yleensä viljelen itse. Meillä on laaja asiakaskunta samankaltaisilla alueilla."
Tulokset osoittavat alan valmiuden kaupallisiin sienitautien torjunta-aineiden resistenssitestaus- tai diagnostiikkapalveluihin ja tarpeen, että tällaiset palvelut täyttävät kätevyyden, ymmärrettävyyden ja ajantasaisuuden standardit. Tämä voisi tarjota tärkeää ohjausta, kun sienitautien torjunta-aineiden resistenssitutkimustuloksista ja -testauksesta tulee kohtuuhintaista kaupallista todellisuutta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää viljelijöiden käsityksiä ja asenteita sienitautien torjunta-aineiden vastustuskyvyn hallintaan liittyviin neuvontapalveluihin. Käytimme laadullista tapaustutkimuslähestymistapaa saadaksemme yksityiskohtaisemman ymmärryksen viljelijöiden kokemuksista ja näkökulmista. Koska sienitautien vastustuskykyyn ja satotappioihin liittyvät riskit kasvavat jatkuvasti5, on tärkeää ymmärtää, miten viljelijät hankkivat tietoa ja tunnistaa tehokkaimmat kanavat sen levittämiseksi, erityisesti taudin esiintyvyyden ollessa runsasta.
Kysyimme tuottajilta, mitä neuvontapalveluita ja -resursseja he käyttivät saadakseen tietoa sienitautien torjunta-aineiden resistenssin hallinnasta, keskittyen erityisesti maatalouden ensisijaisiin neuvontakanaviin. Tulokset osoittavat, että useimmat tuottajat hakevat neuvoja palkatuilta agronomeilta, usein yhdistettynä valtion tai tutkimuslaitosten tietoihin. Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa, jotka korostavat yleistä mieltymystä yksityiseen neuvontaan ja tuottajien arvostavan palkattujen maatalouskonsulttien asiantuntemusta53,54. Tutkimuksessamme havaittiin myös, että merkittävä osa tuottajista osallistuu aktiivisesti verkkofoorumeille, kuten paikallisiin tuottajaryhmiin ja järjestettyihin peltopäiviin. Näihin verkostoihin kuuluu myös julkisia ja yksityisiä tutkimuslaitoksia. Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa, jotka osoittavat yhteisöpohjaisten lähestymistapojen merkityksen19,37,38. Nämä lähestymistavat helpottavat julkisten ja yksityisten organisaatioiden välistä yhteistyötä ja tekevät asiaankuuluvat tiedot helpommin tuottajien saatavilla.
Tutkimme myös, miksi tuottajat suosivat tiettyjä tuotantopanoksia, ja pyrimme tunnistamaan tekijöitä, jotka tekevät tietyistä tuotantopanoksista heille houkuttelevampia. Tuottajat ilmaisivat tarpeen saada luotettavia tutkimuksen kannalta relevantteja asiantuntijoita (teema 2.1), mikä liittyi läheisesti agronomien käyttöön. Tuottajat totesivat erityisesti, että agronomin palkkaaminen antaa heille pääsyn kehittyneeseen ja edistyneeseen tutkimukseen ilman suurta aikasitoumusta, mikä auttaa voittamaan rajoituksia, kuten aikarajoitteita tai koulutuksen ja tiettyjen menetelmien tuntemuksen puutetta. Nämä havainnot ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että tuottajat luottavat usein agronomeihin monimutkaisten prosessien yksinkertaistamisessa20.
Julkaisun aika: 13.11.2024