Klormekvatti on kasvien kasvunsäätelyaine, jonka käyttö viljakasveissa on lisääntymässä Pohjois-Amerikassa. Toksikologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että altistuminen klormekvatille voi heikentää hedelmällisyyttä ja vahingoittaa kehittyvää sikiötä annoksina, jotka alittavat sääntelyviranomaisten asettaman sallitun päiväannoksen. Tässä raportissa raportoimme klormekvatin esiintymisestä Yhdysvaltain väestöltä kerätyissä virtsanäytteissä, joiden havaitsemisasteet olivat 69 %, 74 % ja 90 % vuosina 2017, 2018–2022 ja 2023 kerätyissä näytteissä. Vuosien 2017 ja 2022 välillä näytteissä havaittiin pieniä klormekvattipitoisuuksia, ja vuodesta 2023 lähtien klormekvattipitoisuudet näytteissä nousivat merkittävästi. Havaitsimme myös, että klormekvattia löydettiin useammin kauratuotteista. Nämä tulokset ja klormekvatin myrkyllisyystiedot herättävät huolta nykyisistä altistustasoista ja edellyttävät laajempia myrkyllisyystestejä, elintarvikevalvontaa ja epidemiologisia tutkimuksia klormekvattialtistuksen vaikutusten arvioimiseksi ihmisten terveyteen.
Tässä tutkimuksessa raportoidaan ensimmäinen kloorimekvatin, kehitys- ja lisääntymismyrkyllisen maatalouskemikaalin, havaitseminen Yhdysvaltain väestössä ja Yhdysvaltain elintarvikehuollossa. Vaikka kemikaalin pitoisuudet virtsanäytteissä olivat samankaltaisia vuosina 2017–2022, vuoden 2023 näytteessä havaittiin merkittävästi kohonneita pitoisuuksia. Tämä työ korostaa tarvetta laajemmalle kloorimekvatin seurannalle elintarvike- ja ihmisnäytteissä Yhdysvalloissa, samoin kuin toksikologialle ja toksikologialle. Klormekvatin epidemiologiset tutkimukset, koska tämä kemikaali on uusi epäpuhtaus, jolla on dokumentoitu haitallisia terveysvaikutuksia pieninä annoksina eläinkokeissa.
Klormekvatti on maatalouskemikaali, joka rekisteröitiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1962 kasvien kasvunsäätelyaineena. Vaikka sitä saa tällä hetkellä käyttää Yhdysvalloissa vain koristekasveilla, Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) vuoden 2018 päätös salli klormekvatilla käsiteltyjen elintarvikkeiden (pääasiassa viljojen) tuonnin. EU:ssa, Isossa-Britanniassa ja Kanadassa klormekvatti on hyväksytty käytettäväksi ruokakasveilla, pääasiassa vehnällä, kauralla ja ohralla. Klormekvatti voi vähentää varren korkeutta, mikä vähentää sadon kiertymisen todennäköisyyttä, mikä vaikeuttaa sadonkorjuuta. Isossa-Britanniassa ja EU:ssa klormekvatti on yleensä yleisimmin havaittu torjunta-ainejäämä viljoissa ja täysjyväviljoissa, kuten pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa on dokumentoitu.
Vaikka klormekvatti on hyväksytty käytettäväksi viljelykasveilla osissa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, sillä on toksikologisia ominaisuuksia historiallisten ja äskettäin julkaistujen kokeellisten eläinkokeiden perusteella. Klormekvatille altistumisen vaikutuksia lisääntymismyrkyllisyyteen ja hedelmällisyyteen kuvasivat ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa tanskalaiset siankasvattajat, jotka havaitsivat klormekvatilla käsitellyllä viljalla kasvatettujen sikojen lisääntymiskyvyn heikkenemistä. Näitä havaintoja tutkittiin myöhemmin kontrolloiduissa laboratoriokokeissa sioilla ja hiirillä, joissa klormekvatilla käsitellyllä viljalla ruokituilla naarassioilla havaittiin häiriöitä kiimasyklissä ja parittelussa verrattuna kontrollieläimiin, joille annettiin ruokaa ilman klormekvattia. Lisäksi uroshiiret, jotka altistuivat klormekvatille ruoan tai juomaveden kautta kehityksen aikana, osoittivat heikentynyttä kykyä hedelmöittää siittiöitä in vitro. Klormekvatin viimeaikaiset lisääntymismyrkyllisyystutkimukset ovat osoittaneet, että rottien altistuminen klormekvatille herkkien kehitysvaiheiden, kuten tiineyden ja varhaisen elämän, aikana johti viivästyneeseen murrosikään, siittiöiden liikkuvuuden vähenemiseen, uroslisäelinten painon laskuun ja testosteronitasojen laskuun. Kehitysmyrkyllisyystutkimukset osoittavat myös, että altistuminen klormekvatille raskauden aikana voi aiheuttaa sikiön kasvun ja aineenvaihdunnan poikkeavuuksia. Muissa tutkimuksissa ei ole havaittu klormekvatin vaikutusta naarashiirten ja urossikojen lisääntymistoimintaan, eikä myöhemmissä tutkimuksissa ole havaittu klormekvatin vaikutusta klormekvatille kehityksen ja postnataalin aikana altistuneiden uroshiirten hedelmällisyyteen. Epäselvät tiedot klormekvatista toksikologisessa kirjallisuudessa voivat johtua testiannosten ja mittausten eroista sekä malliorganismien valinnasta ja koe-eläinten sukupuolesta. Siksi lisätutkimukset ovat perusteltuja.
Vaikka viimeaikaiset toksikologiset tutkimukset ovat osoittaneet klormekvatin vaikuttavan kehitykseen, lisääntymiseen ja hormonaaliseen toimintaan, mekanismit, joilla nämä toksikologiset vaikutukset ilmenevät, ovat epäselviä. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että klormekvatti ei välttämättä vaikuta tarkasti määriteltyjen hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien, kuten estrogeenin tai androgeenireseptorien, kautta, eikä se muuta aromataasin aktiivisuutta. Muut todisteet viittaavat siihen, että klormekvatti voi aiheuttaa sivuvaikutuksia muuttamalla steroidien biosynteesiä ja aiheuttamalla endoplasmisen retikulumin stressiä.
Vaikka kloorimekvattia esiintyy kaikkialla eurooppalaisissa elintarvikkeissa, ihmisten altistumista kloorimekvatille arvioivien biomonitorointitutkimusten määrä on suhteellisen pieni. Klormekvatin puoliintumisaika elimistössä on lyhyt, noin 2–3 tuntia, ja vapaaehtoisilla ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa useimmat kokeelliset annokset poistuivat elimistöstä 24 tunnin kuluessa [14]. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin yleisissä väestönäytteissä kloorimekvattia havaittiin lähes 100 %:n tutkimushenkilöiden virtsassa huomattavasti suuremmilla esiintymistiheyksillä ja pitoisuuksilla kuin muita torjunta-aineita, kuten klooripyrifossia, pyretroideja, tiabendatsolia ja mankotsebin metaboliitteja. Sioilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kloorimekvattia voidaan havaita myös seerumissa ja siirtyä maitoon, mutta näitä matriiseja ei ole tutkittu ihmisillä tai muissa kokeellisissa eläinmalleissa, vaikka seerumissa ja maidossa saattaa olla kloorimekvatin jäämiä, jotka liittyvät lisääntymisterveydellisiin haittoihin. Altistumisella on merkittäviä vaikutuksia raskauden aikana ja imeväisillä.
Huhtikuussa 2018 Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) ilmoitti klormekvatin hyväksyttävät elintarviketoleranssirajat tuoduissa kaura-, vehnä-, ohra- ja tietyissä eläintuotteissa, mikä mahdollisti klormekvatin tuonnin Yhdysvaltain elintarviketarjontaan. Sallittua kaurapitoisuutta nostettiin myöhemmin vuonna 2020. Jotta voitaisiin arvioida näiden päätösten vaikutusta klormekvatin esiintyvyyteen ja yleisyyteen Yhdysvaltain aikuisväestössä, tässä pilottitutkimuksessa mitattiin klormekvatin määrää kolmen Yhdysvaltain maantieteellisen alueen ihmisten virtsassa vuosina 2017–2023 ja uudelleen vuonna 2022 sekä Yhdysvalloissa vuonna 2023 ostettujen kaura- ja vehnätuotteiden klormekvattipitoisuutta.
Yhdysvaltain asukkaiden virtsan klormekvattipitoisuuksien mittaamiseen käytettiin vuosina 2017–2023 kolmelta maantieteelliseltä alueelta kerättyjä näytteitä. Kaksikymmentäyksi virtsanäytettä kerättiin anonymisoiduilta raskaana olevilta naisilta, jotka antoivat suostumuksensa synnytyksen yhteydessä, Etelä-Carolinan lääketieteellisen yliopiston (MUSC, Charleston, SC, USA) vuonna 2017 hyväksymän Institutional Review Boardin (IRB) hyväksymän protokollan mukaisesti. Näytteet säilytettiin 4 °C:ssa enintään 4 tuntia, minkä jälkeen ne jaettiin erihin ja pakastettiin -80 °C:seen. Marraskuussa 2022 ostettiin Lee Biosolutions, Inc:ltä (Maryland Heights, MO, USA) 25 aikuisen virtsanäytettä. Nämä näyte edustavat yhtä lokakuun 2017 ja syyskuun 2022 välisenä aikana kerättyä näytettä, ja ne kerättiin vapaaehtoisilta (13 miestä ja 12 naista) lainaksi Maryland Heightsin, Missourin kokoelmaan. Näytteet säilytettiin -20 °C:ssa heti keräämisen jälkeen. Lisäksi BioIVT, LLC:ltä (Westbury, NY, USA) ostettiin 50 virtsanäytettä, jotka kerättiin Floridan vapaaehtoisilta (25 miestä, 25 naista) kesäkuussa 2023. Näytteet säilytettiin 4 °C:ssa, kunnes kaikki näytteet oli kerätty, minkä jälkeen ne jaettiin erihin ja pakastettiin -20 °C:seen. Toimittajayritys hankki tarvittavan IRB-hyväksynnän ihmisnäytteiden käsittelyyn ja suostumuksen näytteenottoon. Yhdessäkään testatuista näytteistä ei annettu henkilötietoja. Kaikki näytteet lähetettiin pakastettuina analyysia varten. Yksityiskohtaiset näytetiedot löytyvät lisätietojen taulukosta S1.
Klormekvatin kvantifiointi ihmisen virtsanäytteistä määritettiin LC-MS/MS:llä HSE Research Laboratoryssa (Buxton, Iso-Britannia) Lindh et al.:n vuonna 2011 julkaiseman menetelmän mukaisesti. Menetelmää oli hieman muokattu vuonna 2011. Lyhyesti sanottuna näytteet valmistettiin sekoittamalla 200 μl suodattamatonta virtsaa 1,8 ml:aan 0,01 M ammoniumasetaattia, joka sisälsi sisäistä standardia. Näyte uutettiin sitten HCX-Q-kolonnilla, käsiteltiin ensin metanolilla, sitten 0,01 M ammoniumasetaatilla, pestiin 0,01 M ammoniumasetaatilla ja eluoitiin 1 % muurahaishapolla metanolissa. Näytteet ladattiin sitten C18 LC -kolonniin (Synergi 4 µ Hydro-RP 150 × 2 mm; Phenomenex, Iso-Britannia) ja erotettiin käyttämällä isokraattista liikkuvaa faasia, joka koostui 0,1 % muurahaishaposta:metanolista (80:20) virtausnopeudella 0,2 ml/min. Massaspektrometrialla valitut reaktiosiirtymät ovat kuvanneet Lindh et al. 2011. Havaitsemisraja oli 0,1 μg/l, kuten muissa tutkimuksissa on raportoitu.
Virtsan kloorimekvattipitoisuudet ilmaistaan μmol kloorimekvattia/mooli kreatiniinia ja muunnetaan μg kloorimekvattia/g kreatiniinia aiempien tutkimusten mukaisesti (kerro 1,08:lla).
Anresco Laboratories, LLC testasi kauranäytteitä (25 tavanomaista ja 8 luomua) ja vehnää (9 tavanomaista) kloorimekvatin varalta (San Francisco, CA, USA). Näytteet analysoitiin julkaistujen menetelmien mukaisesti muunnelluilla menetelmillä. Kauranäytteiden LOD/LOQ vuonna 2022 ja kaikkien vehnä- ja kauranäytteiden vuonna 2023 asetettiin arvoihin 10/100 ppb ja 3/40 ppb. Yksityiskohtaiset näytteen tiedot löytyvät lisätietojen taulukosta S2.
Virtsan kloorimekvattipitoisuudet ryhmiteltiin maantieteellisen sijainnin ja keräysvuoden mukaan lukuun ottamatta kahta Maryland Heightsista, Missourista, vuonna 2017 kerättyä näytettä, jotka ryhmiteltiin muiden Charlestonista, Etelä-Carolinasta, vuonna 2017 kerättyjen näytteiden kanssa. Kloorimekvatin määritysrajan alapuolella olevat näytteet käsiteltiin määritysprosenttina jaettuna kahden neliöjuurella. Tiedot eivät olleet normaalijakautuneita, joten ryhmien välisten mediaanien vertailuun käytettiin ei-parametrista Kruskal-Wallis-testiä ja Dunnin monivertailutestiä. Kaikki laskelmat tehtiin GraphPad Prism -ohjelmistolla (Boston, MA).
Klormekvaattia havaittiin 77:ssä 96 virtsanäytteestä, mikä edusti 80 %:a kaikista virtsanäytteistä. Verrattuna vuosiin 2017 ja 2018–2022, vuoden 2023 näytteissä sitä havaittiin useammin: 16 näytteessä 23:sta (tai 69 %) ja 17 näytteessä 23:sta (tai 74 %) ja 45 näytteessä 50:stä (eli 90 %) testattiin. Ennen vuotta 2023 kahdessa ryhmässä havaitut klormekvaattipitoisuudet olivat samat, kun taas vuoden 2023 näytteissä havaitut klormekvaattipitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat kuin aiempien vuosien näytteissä (kuva 1A, B). Havaittavat pitoisuusvälit vuosien 2017, 2018–2022 ja 2023 näytteissä olivat vastaavasti 0,22–5,4, 0,11–4,3 ja 0,27–52,8 mikrogrammaa klormekvaattia grammaa kreatiniinia kohden. Kaikkien näytteiden mediaaniarvot vuosina 2017, 2018–2022 ja 2023 olivat vastaavasti 0,46, 0,30 ja 1,4. Nämä tiedot viittaavat siihen, että altistuminen voi jatkua klormekvatin lyhyen puoliintumisajan vuoksi elimistössä. Altistumistasot olivat alhaisemmat vuosien 2017 ja 2022 välillä ja korkeammat vuonna 2023.
Kunkin virtsanäytteen kloorimekvattipitoisuus esitetään yhtenä pisteenä, jossa on palkit keskiarvon yläpuolella ja virhepalkit edustavat +/- keskivirhettä. Virtsan kloorimekvattipitoisuudet ilmaistaan kloorimekvattimikrogrammoina kreatiniinigrammaa kohden lineaarisella asteikolla (A) ja logaritmisella asteikolla (B). Tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen käytettiin ei-parametrista Kruskal-Wallis-varianssianalyysia Dunnin monivertailutestin avulla.
Yhdysvalloissa vuosina 2022 ja 2023 ostetuissa elintarvikenäytteissä havaittavia kloorimekvattipitoisuuksia löytyi kaikista paitsi kahdesta 25 perinteisestä kauratuotteesta. Pitoisuudet vaihtelivat havaitsemattomista pitoisuuksista 291 μg/kg:aan, mikä viittaa kloorimekvatin esiintyvyyteen kaurassa. Kasvissyönnin esiintyvyys on korkea. Vuosina 2022 ja 2023 kerätyissä näytteissä oli samankaltaiset keskimääräiset pitoisuudet: 90 µg/kg ja 114 µg/kg. Vain yhdessä kahdeksasta luomukauratuotteesta otetussa näytteessä kloorimekvatin havaittava pitoisuus oli 17 µg/kg. Havaitsimme myös pienempiä kloorimekvattipitoisuuksia kahdessa yhdeksästä testatusta vehnätuotteesta: 3,5 ja 12,6 μg/kg (taulukko 2).
Tämä on ensimmäinen raportti virtsan klormekvatin mittaamisesta aikuisilla, jotka asuvat Yhdysvalloissa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin ulkopuolella. Torjunta-aineiden biomonitorointitrendeissä yli 1 000 nuoren keskuudessa Ruotsissa klormekvatin havaitsemisaste oli 100 % vuosina 2000–2017. Keskimääräinen pitoisuus vuonna 2017 oli 0,86 mikrogrammaa klormekvattia kreatiniinigrammaa kohden, ja se näyttää laskeneen ajan myötä. Korkein keskimääräinen taso oli 2,77 vuonna 2009 [16]. Yhdistyneessä kuningaskunnassa biomonitorointi osoitti paljon korkeamman keskimääräisen klormekvattipitoisuuden, 15,1 mikrogrammaa klormekvattia kreatiniinigrammaa kohden vuosina 2011–2012, vaikka nämä näytteet kerättiin maatalousalueilla asuvilta ihmisiltä. Altistuksessa ei ollut eroa. Ruiskutustapaus [15]. Yhdysvaltojen otosta vuosina 2017–2022 koskevassa tutkimuksessamme havaittiin alhaisemmat mediaanitasot verrattuna aiempiin eurooppalaisiin tutkimuksiin, kun taas vuoden 2023 otoksessa mediaanitasot olivat verrattavissa Ruotsin otoksen tasoihin, mutta alhaisemmat kuin Yhdistyneen kuningaskunnan otoksen tasot (taulukko 1).
Nämä altistumiseroja alueiden ja aikapisteiden välillä voivat heijastaa maatalouskäytäntöjen ja klormekvatin sääntelytilanteen eroja, jotka lopulta vaikuttavat klormekvatin pitoisuuksiin elintarvikkeissa. Esimerkiksi klormekvatin pitoisuudet virtsanäytteissä olivat merkittävästi korkeammat vuonna 2023 verrattuna aikaisempiin vuosiin, mikä voi heijastaa EPA:n klormekvattia koskeviin sääntelytoimiin liittyviä muutoksia (mukaan lukien klormekvatin elintarvikerajoitukset vuonna 2018). Yhdysvaltojen elintarvikevarastot lähitulevaisuudessa. Kauran kulutusnormien nostaminen vuoteen 2020 mennessä. Nämä toimet mahdollistavat klormekvatilla käsiteltyjen maataloustuotteiden tuonnin ja myynnin esimerkiksi Kanadasta. Viive EPA:n sääntelymuutosten ja virtsanäytteistä vuonna 2023 havaittujen kohonneiden klormekvattipitoisuuksien välillä voidaan selittää useilla tekijöillä, kuten viivästyksillä klormekvattia käyttävien maatalouskäytäntöjen käyttöönotossa, yhdysvaltalaisten yritysten viivästyksillä kauppasopimusten tekemisessä sekä kauran ostojen viivästyksillä vanhojen tuotevarastojen ehtymisen ja/tai kauratuotteiden pidemmän säilyvyyden vuoksi.
Selvittääksemme, heijastavatko Yhdysvaltojen virtsanäytteissä havaitut pitoisuudet mahdollista altistumista klormekvatille ruokavaliossa, mittasimme klormekvattia Yhdysvalloissa vuosina 2022 ja 2023 ostetuissa kaura- ja vehnätuotteissa. Kauratuotteet sisältävät klormekvattia useammin kuin vehnätuotteet, ja klormekvatin määrä eri kauratuotteissa vaihtelee, ja keskimääräinen taso on 104 ppb, mikä saattaa johtua toimituksista Yhdysvalloista ja Kanadasta, mikä voi heijastaa klormekvatilla käsitellystä kaurasta valmistettujen tuotteiden käytön tai käyttämättömyyden eroja. Sitä vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan elintarvikenäytteissä klormekvattia on runsaammin vehnäpohjaisissa tuotteissa, kuten leivässä, ja klormekvattia havaittiin 90 %:ssa Yhdistyneessä kuningaskunnassa heinä-syyskuun 2022 välisenä aikana kerätyistä näytteistä. Keskimääräinen pitoisuus on 60 ppb. Vastaavasti klormekvattia havaittiin myös 82 %:ssa Yhdistyneen kuningaskunnan kauranäytteistä keskimäärin 1650 ppb:n pitoisuudella, mikä on yli 15 kertaa korkeampi kuin Yhdysvaltojen näytteissä, mikä voi selittää Yhdistyneen kuningaskunnan näytteissä havaitut korkeammat virtsapitoisuudet.
Biomonitorointituloksemme osoittavat, että altistuminen klormekvatille tapahtui ennen vuotta 2018, vaikka klormekvatin ruokavalion kautta tapahtuvaa toleranssia ei ole vahvistettu. Vaikka klormekvattia ei valvota elintarvikkeissa Yhdysvalloissa, eikä klormekvatin pitoisuuksista Yhdysvalloissa myytävissä elintarvikkeissa ole historiallista tietoa, klormekvatin lyhyen puoliintumisajan vuoksi epäilemme, että altistuminen voi olla ruokavalion kautta. Lisäksi vehnätuotteiden ja munajauheiden koliinin esiasteet muodostavat luonnollisesti klormekvattia korkeissa lämpötiloissa, kuten elintarvikkeiden jalostuksessa ja valmistuksessa käytettävissä lämpötiloissa, jolloin klormekvattipitoisuudet vaihtelevat 5–40 ng/g:n välillä. Elintarviketestaustuloksemme osoittavat, että jotkut näytteet, mukaan lukien luomukauratuote, sisälsivät klormekvattia samanlaisina pitoisuuksina kuin luonnossa esiintyvän klormekvatin tutkimuksissa raportoidut pitoisuudet, kun taas monet muut näytteet sisälsivät korkeampia klormekvattipitoisuuksia. Näin ollen virtsassa vuoteen 2023 asti havaitsemamme pitoisuudet johtuivat todennäköisesti elintarvikkeiden jalostuksen ja valmistuksen aikana syntyneestä ruokavalion kautta tapahtuvasta altistumisesta klormekvatille. Vuonna 2023 havaitut pitoisuudet johtuvat todennäköisesti ravinnon kautta tapahtuvasta altistumisesta spontaanisti tuotetulle klormekvatille ja maataloudessa klormekvatilla käsitellyille maahantuoduille tuotteille. Näytteidemme väliset erot klormekvattialtistuksessa voivat johtua myös maantieteellisestä sijainnista, erilaisista ruokailutottumuksista tai ammatillisesta altistumisesta klormekvatille, kun sitä käytetään kasvihuoneissa ja taimitarhoilla.
Tutkimuksemme viittaa siihen, että tarvitaan suurempia otoskokoja ja monipuolisempaa otosta klormekvatilla käsitellyistä elintarvikkeista, jotta voidaan täysin arvioida klormekvatin mahdollisia ravintolähteitä vähän altistuvilla henkilöillä. Tulevat tutkimukset, mukaan lukien historiallisten virtsa- ja ruokanäytteiden analysointi, ruokavalio- ja työkyselyt, klormekvatin jatkuva seuranta tavanomaisissa ja luomuruoissa Yhdysvalloissa sekä biomonitorointinäytteet, auttavat selvittämään klormekvatille altistumisen yleisiä tekijöitä Yhdysvaltain väestössä.
Klormekvatin pitoisuuksien nousun todennäköisyys virtsa- ja elintarvikenäytteissä Yhdysvalloissa tulevina vuosina on vielä epäselvä. Yhdysvalloissa klormekvatti on tällä hetkellä sallittu vain tuoduissa kaura- ja vehnätuotteissa, mutta Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) harkitsee parhaillaan sen käyttöä maataloudessa kotimaisissa ei-luonnonmukaisissa viljelykasveissa. Jos tällainen kotimainen käyttö hyväksytään yhdessä klormekvatin laajalle levinneen maatalouskäytännön kanssa ulkomailla ja kotimaassa, klormekvatin pitoisuudet kaurassa, vehnässä ja muissa viljatuotteissa voivat jatkaa nousuaan, mikä johtaa klormekvatille altistumisen lisääntymiseen. Yhdysvaltojen koko väestö.
Tässä ja muissa tutkimuksissa mitatut klormekvatin nykyiset virtsapitoisuudet osoittavat, että yksittäiset näytteenluovuttajat altistuivat klormekvatille pitoisuuksilla, jotka olivat molemmat alle Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston julkaiseman vertailuannoksen (RfD) (0,05 mg/kg ruumiinpainoa päivässä), joten ne ovat hyväksyttäviä. Päivittäinen saanti on useita kertaluokkia pienempi kuin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (ADI) julkaisema saantiarvo (0,04 mg/kg ruumiinpainoa päivässä). Huomaamme kuitenkin, että julkaistut klormekvatin toksikologiset tutkimukset viittaavat siihen, että näiden turvallisuuskynnysten uudelleenarviointi voi olla tarpeen. Esimerkiksi hiirillä ja sioilla, jotka altistuivat nykyisen RfD:n ja ADI:n (0,024 ja 0,0023 mg/kg ruumiinpainoa päivässä) alle oleville annoksille, havaittiin hedelmällisyyden heikkenemistä. Toisessa toksikologisessa tutkimuksessa altistuminen raskauden aikana annoksille, jotka vastasivat 5 mg/kg:n havaittavaa haittavaikutuksetonta tasoa (NOAEL) (käytetään Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston vertailuannoksen laskemiseen), johti muutoksiin sikiön kasvussa ja aineenvaihdunnassa sekä muutoksiin kehon koostumuksessa. Vastasyntyneet hiiret. Lisäksi sääntelykynnykset eivät ota huomioon lisääntymisjärjestelmään mahdollisesti vaikuttavien kemikaaliseosten haitallisia vaikutuksia, joiden on osoitettu olevan additiivisia tai synergistisiä vaikutuksia annoksina, jotka pienemmät kuin yksittäisille kemikaaleille altistuminen, mikä aiheuttaa mahdollisia terveysongelmia. Huoli nykyisiin altistumistasoihin liittyvistä seurauksista, erityisesti niille, joilla on korkeammat altistustasot Euroopan ja Yhdysvaltojen väestössä.
Tämä Yhdysvalloissa tehty uusien kemikaalialtistusten pilottitutkimus osoittaa, että klormekvattia esiintyy yhdysvaltalaisissa elintarvikkeissa, pääasiassa kauratuotteissa, sekä useimmissa lähes sadalta yhdysvaltalaiselta kerätyissä virtsanäytteissä, mikä viittaa jatkuvaan altistumiseen klormekvatille. Lisäksi näiden tietojen trendit viittaavat siihen, että altistumistasot ovat lisääntyneet ja saattavat edelleen nousta tulevaisuudessa. Ottaen huomioon klormekvattialtistukseen liittyvät toksikologiset huolenaiheet eläinkokeissa ja väestön laajalle levinneen altistumisen klormekvatille Euroopan maissa (ja nyt todennäköisesti myös Yhdysvalloissa) sekä epidemiologiset ja eläintutkimukset, klormekvatin seuranta elintarvikkeissa ja ihmisissä on kiireellisesti tarpeen. On tärkeää ymmärtää tämän maatalouskemikaalin mahdolliset terveysriskit ympäristölle merkittävillä altistumistasoilla, erityisesti raskauden aikana.
Julkaisun aika: 29.5.2024