Klorekvaatti on kasvien kasvunsäätelijä, jonka käyttö viljakasveissa on lisääntymässä Pohjois-Amerikassa.Toksikologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että altistuminen klormekvatille voi heikentää hedelmällisyyttä ja aiheuttaa haittaa kehittyvälle sikiölle annoksilla, jotka ovat pienempiä kuin sääntelyviranomaisten vahvistama sallittu päiväannos.Tässä raportoimme klormekvatin esiintymisestä Yhdysvaltain väestöstä kerätyissä virtsanäytteissä, ja havaitsemisasteet ovat 69 %, 74 % ja 90 % näytteistä, jotka on kerätty vuosina 2017, 2018–2022 ja 2023.Vuodesta 2017 vuoteen 2022 näytteissä havaittiin alhaisia kloorimekvaattipitoisuuksia, ja vuodesta 2023 lähtien kloorimekvaattipitoisuudet näytteissä kasvoivat merkittävästi.Huomasimme myös, että kloorimekvaattia löytyi useammin kauratuotteista.Nämä tulokset ja klormekvatin myrkyllisyystiedot herättävät huolta nykyisistä altistustasoista ja vaativat laajempia toksisuustestauksia, elintarvikevalvontaa ja epidemiologisia tutkimuksia, jotta voidaan arvioida kloorimekvatille altistumisen vaikutusta ihmisten terveyteen.
Tämä tutkimus raportoi ensimmäisestä kloorimekvatin, joka on kehitys- ja lisääntymismyrkyllinen maatalouskemikaali, havaitseminen Yhdysvaltojen väestössä ja elintarvikehuollossa.Vaikka virtsanäytteistä löydettiin samanlaisia kemikaalipitoisuuksia vuosina 2017–2022, vuoden 2023 näytteessä havaittiin merkittävästi kohonneita tasoja.Tämä työ korostaa tarvetta laajentaa kloorimekvatin seurantaa elintarvike- ja ihmisnäytteissä Yhdysvalloissa sekä toksikologiaa ja toksikologiaa.Klormekvatin epidemiologiset tutkimukset, koska tämä kemikaali on uusi epäpuhtaus, jolla on dokumentoituja haitallisia terveysvaikutuksia pieninä annoksina eläinkokeissa.
Klorekvaatti on maatalouskemikaali, joka rekisteröitiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1962 kasvien kasvun säätelijäksi.Vaikka käyttö on tällä hetkellä sallittua vain koristekasveille Yhdysvalloissa, Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) vuonna 2018 tekemä päätös salli kloorimekvatilla käsiteltyjen elintarvikkeiden (useimmiten jyvien) tuonnin.EU:ssa, Isossa-Britanniassa ja Kanadassa klormekvaatti on hyväksytty käytettäväksi elintarvikekasveilla, pääasiassa vehnällä, kaualla ja ohralla.Kloorimekvaatti voi alentaa varren korkeutta, mikä vähentää todennäköisyyttä, että sato vääntyy, mikä vaikeuttaa sadonkorjuuta.Isossa-Britanniassa ja EU:ssa klormekvaatti on yleensä eniten havaittu torjunta-ainejäämä viljassa ja viljoissa, kuten pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa on dokumentoitu.
Vaikka kloorimekvaatti on hyväksytty käytettäväksi viljelykasveilla osissa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, sillä on toksikologisia ominaisuuksia, jotka perustuvat historiallisiin ja äskettäin julkaistuihin eläinkokeisiin.Klormekvatille altistumisen vaikutukset lisääntymistoksisuuteen ja hedelmällisyyteen kuvasivat ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa tanskalaiset siankasvattajat, jotka havaitsivat heikentyneen lisääntymiskyvyn sioilla, joita kasvatettiin klormekvatilla käsitellyllä viljalla.Näitä havaintoja tutkittiin myöhemmin kontrolloiduissa laboratoriokokeissa sioilla ja hiirillä, joissa naaraspuolisilla sioilla, joita ruokittiin klormekvatilla käsiteltyä viljaa, ilmeni häiriöitä kiimakierrossa ja parittelussa verrattuna kontrollieläimiin, joita ruokittiin ilman kloorimekvattia.Lisäksi uroshiiret, jotka altistettiin klormekvatille ruoan tai juomaveden kautta kehityksen aikana, osoittivat heikentynyttä kykyä hedelmöittää siittiöitä in vitro.Viimeaikaiset kloorimekvatin lisääntymistoksisuustutkimukset ovat osoittaneet, että rottien altistuminen klormekvatille herkkinä kehitysjaksoina, mukaan lukien raskaus ja varhainen elämä, johti murrosiän viivästymiseen, siittiöiden liikkuvuuden vähenemiseen, urospuolisten lisääntymiselinten painon laskuun ja testosteronitasojen laskuun.Kehitystoksisuustutkimukset osoittavat myös, että altistuminen klormekvatille raskauden aikana voi aiheuttaa sikiön kasvua ja aineenvaihdunnan poikkeavuuksia.Muissa tutkimuksissa ei ole havaittu klormekvatin vaikutusta lisääntymistoimintoihin naarashiirillä ja urospuolisilla sioilla, eikä myöhemmissä tutkimuksissa ole havaittu klormekvatin vaikutusta klormekvatille altistuneiden uroshiirten hedelmällisyyteen kehityksen ja syntymän jälkeisen elämän aikana.Klormekvatin epäselvät tiedot toksikologisessa kirjallisuudessa voivat johtua eroista testiannoksissa ja mittauksissa sekä malliorganismien ja koe-eläinten sukupuolen valinnassa.Siksi lisätutkimukset ovat aiheellisia.
Vaikka viimeaikaiset toksikologiset tutkimukset ovat osoittaneet klormekvatin kehitys-, lisääntymis- ja endokriiniset vaikutukset, näiden toksikologisten vaikutusten esiintymismekanismit ovat epäselviä.Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että klormekvaatti ei ehkä vaikuta hormonaalisten häiriötekijöiden, kuten estrogeeni- tai androgeenireseptorien, tarkasti määriteltyjen mekanismien kautta, eikä se muuta aromataasiaktiivisuutta.Muut todisteet viittaavat siihen, että kloorimekvaatti voi aiheuttaa sivuvaikutuksia muuttamalla steroidien biosynteesiä ja aiheuttamalla endoplasmista verkkokalvon stressiä.
Vaikka kloorimekvaattia on kaikkialla tavallisissa eurooppalaisissa elintarvikkeissa, ihmisten altistumista klormekvatille arvioivien biomonitorointitutkimusten määrä on suhteellisen pieni.Klormekvatin puoliintumisaika elimistössä on lyhyt, noin 2–3 tuntia, ja vapaaehtoisilla ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa useimmat kokeelliset annokset poistuivat elimistöstä 24 tunnin kuluessa [14].Yleisissä populaationäytteissä Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Ruotsista lähes 100 % tutkimukseen osallistuneista virtsasta havaittiin klormekvaattia huomattavasti korkeammilla taajuuksilla ja pitoisuuksilla kuin muita torjunta-aineita, kuten klooripyrifossia, pyretroideja, tiabendatsolia ja mankotsebin metaboliitteja.Sioilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kloorimekvaattia voidaan havaita myös seerumista ja siirtyä maitoon, mutta näitä matriiseja ei ole tutkittu ihmisillä tai muilla kokeellisilla eläinmalleilla, vaikka seerumissa ja maidossa saattaa olla jälkiä lisääntymishaitoista.materiaalia.Altistumisella on tärkeitä vaikutuksia raskauden aikana ja imeväisillä.
Huhtikuussa 2018 Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto ilmoitti hyväksyttävät elintarvikkeiden sietokykytasot kloorimekvatille tuontikaurassa, vehnässä, ohrassa ja tietyissä eläintuotteissa, mikä mahdollistaa kloorimekvatin tuonnin Yhdysvaltojen elintarvikehuoltoon.Sallittua kaurapitoisuutta korotettiin myöhemmin vuonna 2020. Näiden päätösten vaikutuksen luonnehtimiseksi klormekvatin esiintymiseen ja yleisyyteen Yhdysvaltain aikuisväestössä tässä pilottitutkimuksessa mitattiin klormekvatin määrä ihmisten virtsassa kolmelta Yhdysvaltain maantieteelliseltä alueelta vuodesta 2017 alkaen. vuoteen 2023 ja uudelleen vuonna 2022. ja Yhdysvalloista ostettujen kaura- ja vehnätuotteiden klormekvaattipitoisuus vuonna 2023.
Kolmelta maantieteelliseltä alueelta vuosina 2017–2023 kerättyjä näytteitä käytettiin kloorimekvatin virtsan tasojen mittaamiseen Yhdysvaltain asukkailta.Kaksikymmentäyksi virtsanäytettä kerättiin tunnistamattomilta raskaana olevilta naisilta, jotka suostuivat synnytyksen yhteydessä Etelä-Carolinan lääketieteellisen yliopiston (MUSC, Charleston, SC, USA) vuoden 2017 Institutional Review Boardin (IRB) hyväksymän protokollan mukaan.Näytteitä säilytettiin 4 °C:ssa enintään 4 tuntia, sitten jaettiin eriin ja pakastettiin -80 °C:seen.Marraskuussa 2022 ostettiin Lee Biosolutions, Inc:ltä (Maryland Heights, MO, USA) 25 aikuisen virtsanäytettä, jotka edustavat yhtä näytettä, joka on kerätty lokakuusta 2017 syyskuuhun 2022 ja jotka kerättiin vapaaehtoisilta (13 miestä ja 12 naista).) lainassa Maryland Heightsin kokoelmaan Missourissa.Näytteet säilytettiin -20 °C:ssa välittömästi keräämisen jälkeen.Lisäksi 50 virtsanäytettä, jotka kerättiin Floridan vapaaehtoisilta (25 miestä, 25 naista) kesäkuussa 2023, ostettiin BioIVT, LLC:ltä (Westbury, NY, USA).Näytteitä säilytettiin 4 °C:ssa, kunnes kaikki näytteet kerättiin ja sitten jaettiin eriin ja pakastettiin -20 °C:seen.Toimittajayritys sai ihmisnäytteiden käsittelyyn tarvittavan IRB-hyväksynnän ja suostumuksen näytteiden keräämiseen.Yhdessäkään testatussa näytteessä ei annettu henkilötietoja.Kaikki näytteet lähetettiin pakastettuina analysoitavaksi.Yksityiskohtaiset näytetiedot löytyvät tukitietojen taulukosta S1.
Klormekvatin kvantifiointi ihmisen virtsanäytteissä määritettiin LC-MS/MS:llä HSE Research Laboratoryssa (Buxton, UK) Lindhin et al. julkaiseman menetelmän mukaisesti.Hieman muokattu vuonna 2011. Lyhyesti, näytteet valmistettiin sekoittamalla 200 μl suodattamatonta virtsaa 1,8 ml:aan 0,01 M ammoniumasetaattia, joka sisälsi sisäistä standardia.Näyte uutettiin sitten käyttämällä HCX-Q-kolonnia, käsiteltiin ensin metanolilla, sitten 0,01 M ammoniumasetaatilla, pestiin 0,01 M ammoniumasetaatilla ja eluoitiin 1 % muurahaishapolla metanolissa.Näytteet ladattiin sitten C18 LC -kolonniin (Synergi 4 u Hydro-RP 150 x 2 mm; Phenomenex, UK) ja erotettiin käyttämällä isokraattista liikkuvaa faasia, joka koostui 0,1 % muurahaishaposta:metanolista 80:20 virtausnopeudella 0,2.ml/min.Massaspektrometrialla valitut reaktiosiirtymät kuvasivat Lindh et ai.2011. Havaitsemisraja oli 0,1 μg/L, kuten muissa tutkimuksissa on raportoitu.
Virtsan klormekvaattipitoisuudet ilmaistaan μmol kloorimekvaattia/mol kreatiniinia ja muunnetaan μg kloorimekvaattia/g kreatiniinia, kuten aiemmissa tutkimuksissa on raportoitu (kerroin 1,08:lla).
Anresco Laboratories, LLC testasi ruokanäytteitä kaurasta (25 tavanomaista ja 8 luomua) ja vehnää (9 tavanomaista) klormekvatin suhteen (San Francisco, CA, USA).Näytteet analysoitiin modifioinnilla julkaistujen menetelmien mukaisesti.Kauranäytteiden LOD/LOQ-arvoksi vuonna 2022 ja kaikille vehnä- ja kauranäytteille vuonna 2023 asetettiin 10/100 ppb ja 3/40 ppb.Yksityiskohtaiset näytetiedot löytyvät tukitietotaulukosta S2.
Virtsan klormekvaattipitoisuudet ryhmiteltiin maantieteellisen sijainnin ja keräysvuoden mukaan, lukuun ottamatta kahta vuonna 2017 Maryland Heightsista, Missourista otettua näytettä, jotka ryhmiteltiin muiden vuoden 2017 näytteiden kanssa Charlestonista, Etelä-Carolinasta.Klormekvatin havaitsemisrajan alapuolella olevia näytteitä käsiteltiin prosentuaalisena havainnointikyvynä jaettuna 2:n neliöjuurella. Tietoja ei jaettu normaalisti, joten ei-parametrista Kruskal-Wallis-testiä ja Dunnin moninkertaista vertailutestiä käytettiin mediaanien vertaamiseen ryhmien välillä.Kaikki laskelmat suoritettiin GraphPad Prismissa (Boston, MA).
Kloorimekvaattia havaittiin 77:ssä 96 virtsanäytteestä, mikä edustaa 80 % kaikista virtsanäytteistä.Verrattuna vuosiin 2017 ja 2018–2022 havaittiin 2023 näytettä useammin: 16 23 näytteestä (eli 69 %) ja 17 23 näytteestä (tai 74 %) ja 45 50 näytteestä (eli 90 %). .) testattiin.Ennen vuotta 2023 molemmissa ryhmissä havaitut klormekvaattipitoisuudet olivat vastaavat, kun taas vuoden 2023 näytteissä havaitut klormekvaattipitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat kuin aikaisempien vuosien näytteissä (kuva 1A,B).Vuosien 2017, 2018–2022 ja 2023 näytteiden havaittavissa olevat pitoisuusalueet olivat 0,22–5,4, 0,11–4,3 ja 0,27–52,8 mikrogrammaa klormekvaattia kreatiniinigrammaa kohti.Kaikkien näytteiden mediaaniarvot vuosina 2017, 2018–2022 ja 2023 ovat 0,46, 0,30 ja 1,4.Nämä tiedot viittaavat siihen, että altistuminen voi jatkua, kun otetaan huomioon klormekvatin lyhyt puoliintumisaika elimistössä, jolloin altistustasot ovat alhaisemmat vuosina 2017–2022 ja korkeammat vuonna 2023.
Kunkin yksittäisen virtsanäytteen klormekvaattipitoisuus esitetään yhtenä pisteenä, jossa on keskiarvon yläpuolella olevat pylväät ja +/- standardivirhettä edustavat virhepalkit.Virtsan klormekvaattipitoisuudet ilmaistaan mikrogrammoina kloorimekvaattia kreatiniinigrammaa kohti lineaarisella (A) ja logaritmisella asteikolla (B).Tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen käytettiin ei-parametrista Kruskal-Wallis-varianssianalyysiä Dunnin moninkertaisella vertailutestillä.
Yhdysvalloista vuosina 2022 ja 2023 ostetut elintarvikenäytteet osoittivat havaittavissa olevia klormekvaattipitoisuuksia kaikissa paitsi kahdessa 25 perinteisestä kauratuotteesta, ja pitoisuudet vaihtelivat havaitsemattomasta 291 μg/kg:iin, mikä viittaa kloorimekvatin määrään kaurasta.Kasvissyönnin yleisyys on korkea.Vuonna 2022 ja 2023 kerätyillä näytteillä oli samat keskimääräiset tasot: 90 µg/kg ja 114 µg/kg.Vain yhdessä kahdeksan luomukauratuotteen näytteessä oli havaittavissa oleva klormekvaattipitoisuus 17 µg/kg.Havaitsimme myös alhaisempia klormekvatin pitoisuuksia kahdessa yhdeksästä testatusta vehnätuotteesta: 3,5 ja 12,6 μg/kg (taulukko 2).
Tämä on ensimmäinen raportti virtsan klormekvatin mittaamisesta Yhdysvalloissa asuvilla aikuisilla sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin ulkopuolella.Torjunta-aineiden biomonitorointitrendit yli 1 000 nuoren keskuudessa Ruotsissa kirjasivat 100 %:n kloorimekvatin havaitsemisasteen vuosina 2000–2017. Keskimääräinen pitoisuus vuonna 2017 oli 0,86 mikrogrammaa kloorimekvattia kreatiniinigrammaa kohti, ja se näyttää laskeneen korkeimman ajan kuluessa. oli 2,77 vuonna 2009 [16].Yhdistyneessä kuningaskunnassa biomonitoroinnissa havaittiin paljon korkeampi keskimääräinen klormekvaattipitoisuus, 15,1 mikrogrammaa klormekvaattia kreatiniinigrammaa kohti vuosina 2011–2012, vaikka nämä näytteet kerättiin maatalousalueilla asuvilta ihmisiltä.valotuksessa ei ollut eroa.Suihkutustapahtuma[15].USA:n otoksesta vuosien 2017–2022 tutkimuksessamme havaittiin alhaisemmat mediaanitasot verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin Euroopassa, kun taas vuonna 2023 otoksessa mediaanitasot olivat verrattavissa Ruotsin otokseen, mutta alhaisemmat kuin Iso-Britannian otokseen (taulukko 1).
Nämä erot altistumisessa alueiden ja ajankohtien välillä voivat heijastaa eroja maatalouskäytännöissä ja klormekvatin sääntelyssä, mikä viime kädessä vaikuttaa klormekvatin tasoihin elintarvikkeissa.Esimerkiksi kloorimekvaattipitoisuudet virtsanäytteissä olivat merkittävästi korkeammat vuonna 2023 verrattuna aikaisempiin vuosiin, mikä saattaa heijastaa muutoksia, jotka liittyvät EPA:n klormekvattiin liittyviin sääntelytoimiin (mukaan lukien klormekvatin elintarvikerajat vuonna 2018).Yhdysvaltain elintarviketoimitukset lähitulevaisuudessa.Kauran kulutusnormeja nostetaan vuoteen 2020 mennessä. Toimenpiteet mahdollistavat kloorimekvatilla käsiteltyjen maataloustuotteiden tuonnin ja myynnin esimerkiksi Kanadasta.EPA:n sääntelymuutosten ja virtsanäytteistä vuonna 2023 havaittujen kohonneiden klormekvatin pitoisuuksien välinen viive voidaan selittää useilla olosuhteilla, kuten klormekvattia käyttävien maatalouskäytäntöjen käyttöönoton viivästymisellä, yhdysvaltalaisten yritysten viivästymisillä kauppasopimusten tekemisessä, ja kokea myös viiveitä kauran ostoissa vanhojen tuotevarastojen ehtymisen ja/tai kauratuotteiden pidemmän säilyvyysajan vuoksi.
Sen selvittämiseksi, heijastavatko yhdysvaltalaisissa virtsanäytteissä havaitut pitoisuudet mahdollista ruokavalion altistumista kloorimekvatille, mittasimme klormekvatin Yhdysvalloista ostetuista kaura- ja vehnätuotteista vuosina 2022 ja 2023. Kauratuotteet sisältävät klormekvaattia useammin kuin vehnätuotteet, ja kloorimekvatin määrä Eri kauratuotteet vaihtelevat, keskimäärin 104 ppb, mikä johtuu mahdollisesti Yhdysvalloista ja Kanadasta peräisin olevista toimituksista, mikä saattaa heijastaa eroja käytössä tai pois käytöstä.Klormekvatilla käsitellystä kaurasta valmistettujen tuotteiden välillä.Sitä vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan elintarvikenäytteissä klormekvaattia on enemmän vehnäpohjaisissa tuotteissa, kuten leivässä, ja kloorimekvaattia havaittiin 90 prosentissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa heinä-syyskuussa 2022 kerätyistä näytteistä. Keskimääräinen pitoisuus on 60 ppb.Samoin klormekvaattia havaittiin myös 82 prosentissa Yhdistyneen kuningaskunnan kauranäytteistä keskimääräisenä pitoisuutena 1650 ppb, mikä on yli 15 kertaa korkeampi kuin yhdysvaltalaisissa näytteissä, mikä saattaa selittää Yhdistyneen kuningaskunnan näytteissä havaitut korkeammat virtsan pitoisuudet.
Biomonitorointituloksemme osoittavat, että altistuminen klormekvatille tapahtui ennen vuotta 2018, vaikka ruokavalion sietokykyä klormekvatille ei ole osoitettu.Vaikka kloorimekvatin käyttöä elintarvikkeissa ei valvota Yhdysvalloissa, eikä ole olemassa historiallisia tietoja kloorimekvatin pitoisuuksista Yhdysvalloissa myytävissä elintarvikkeissa, kun otetaan huomioon kloorimekvatin lyhyt puoliintumisaika, epäilemme, että altistuminen saattaa johtua ruokavaliosta.Lisäksi vehnätuotteissa ja munajauheissa olevat koliinin esiasteet muodostavat luonnostaan klormekvaattia korkeissa lämpötiloissa, kuten elintarvikkeiden jalostuksessa ja valmistuksessa käytetyissä lämpötiloissa, jolloin kloorimekvaattipitoisuudet vaihtelevat välillä 5–40 ng/g. Elintarviketestaustuloksemme osoittavat, että joistakin näytteistä, mukaan lukien luomukauratuote sisälsi klormekvaattia samankaltaisina pitoisuuksina kuin luonnossa esiintyvän kloorimekvatin tutkimuksissa raportoidut tasot, kun taas monet muut näytteet sisälsivät suurempia määriä kloorimekvaattia.Siten virtsassa havaitsemamme tasot vuoteen 2023 mennessä johtuivat todennäköisesti ravinnon altistumisesta kloorimekvatille, joka syntyi elintarvikkeiden jalostuksen ja valmistuksen aikana.Vuonna 2023 havaitut tasot johtuvat todennäköisesti ravinnon altistumisesta spontaanisti tuotetulle kloorimekvatille ja kloorimekvatilla käsitellyille tuontituotteille maataloudessa.Erot kloorimekvatille altistumisessa näytteidemme välillä voivat johtua myös maantieteellisestä sijainnista, erilaisista ravitsemusmalleista tai työperäisestä altistumisesta klormekvatille, kun sitä käytetään kasvihuoneissa ja taimitarhoissa.
Tutkimuksemme viittaa siihen, että tarvitaan suurempia näytteitä ja monipuolisempaa näytettä kloorimekvatilla käsitellyistä elintarvikkeista, jotta voidaan arvioida täydellisesti mahdolliset kloorimekvatin lähteet ruokavaliosta vähäaltistuneilla yksilöillä.Tulevat tutkimukset, mukaan lukien historiallisten virtsa- ja ruokanäytteiden analyysi, ruokavalio- ja ammattikyselylomakkeet, jatkuva kloorimekvatin seuranta tavanomaisissa ja luomuelintarvikkeissa Yhdysvalloissa sekä biomonitorointinäytteet auttavat selvittämään yleisiä kloorimekvatille altistumisen tekijöitä Yhdysvaltain väestössä.
Klormekvatin pitoisuuksien nousun todennäköisyys virtsassa ja elintarvikenäytteissä Yhdysvalloissa tulevina vuosina on vielä määrittämättä.Yhdysvalloissa klormekvaatti on tällä hetkellä sallittu vain tuontikaura- ja vehnätuotteissa, mutta Environmental Protection Agency harkitsee parhaillaan sen käyttöä maataloudessa kotimaisissa ei-luomuissa.Jos tällainen kotimainen käyttö hyväksytään ulkomailla ja kotimaassa laajalle levinneen kloorimekvatin maatalouskäytännön yhteydessä, kloorimekvatin tasot kaulassa, vehnässä ja muissa viljatuotteissa voivat jatkaa nousuaan, mikä johtaa korkeampiin kloorimekvatin altistumiseen.Yhdysvaltain kokonaisväestö.
Tämänhetkiset kloorimekvatin virtsan pitoisuudet tässä ja muissa tutkimuksissa osoittavat, että yksittäiset näytteiden luovuttajat altistettiin klormekvatille tasoilla, jotka molemmat olivat alle Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston julkaistun viiteannoksen (RfD) (0,05 mg/kg ruumiinpainoa päivässä), joten ne ovat hyväksyttäviä. .Päivittäinen saanti on useita suuruusluokkaa pienempi kuin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (ADI) julkaisema saantiarvo (0,04 mg/kg/vrk).Huomaa kuitenkin, että julkaistut klormekvatin toksikologiset tutkimukset viittaavat siihen, että näiden turvallisuuskynnysten uudelleenarviointi saattaa olla tarpeen.Esimerkiksi hiirillä ja sioilla, jotka altistettiin nykyistä RfD- ja ADI-annoksille (0,024 ja 0,0023 mg/kg ruumiinpainoa/päivä, vastaavasti), hedelmällisyys heikkeni.Eräässä toisessa toksikologisessa tutkimuksessa raskaudenaikainen altistuminen annoksille, jotka vastaavat NOAEL-tasoa, joka vastaa 5 mg/kg:n ei-havaittua haittavaikutustasoa (käytettiin Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston viiteannoksen laskemiseen), johti muutoksiin sikiön kasvussa ja aineenvaihdunnassa sekä kehon koostumuksen muutoksina.Vastasyntyneet hiiret.Lisäksi sääntelykynnyksissä ei oteta huomioon lisääntymisjärjestelmään mahdollisesti vaikuttavien kemikaalien seosten haitallisia vaikutuksia, sillä niillä on osoitettu olevan additiivinen tai synergistinen vaikutus yksittäisille kemikaaleille altistumista pienemmillä annoksilla, mikä aiheuttaa mahdollisia terveysongelmia.Huoli nykyisten altistustasojen seurauksista, erityisesti niille, joilla on korkeampi altistuminen väestössä Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Tämä uusien kemikaalien altistumista koskeva pilottitutkimus Yhdysvalloissa osoittaa, että kloorimekvattia esiintyy yhdysvaltalaisissa elintarvikkeissa, pääasiassa kauratuotteissa, sekä suurimmassa osassa havaituista virtsanäytteistä, jotka on kerätty lähes 100 ihmiseltä Yhdysvalloissa, mikä viittaa jatkuvaan altistumiseen kloorimekvatille.Lisäksi näiden tietojen suuntaukset viittaavat siihen, että altistumistasot ovat lisääntyneet ja saattavat edelleen lisääntyä tulevaisuudessa.Ottaen huomioon toksikologiset huolenaiheet, jotka liittyvät klormekvattille altistumiseen eläinkokeissa ja väestön laajalle levinneelle altistumiselle kloorimekvatille Euroopan maissa (ja nyt todennäköisesti myös Yhdysvalloissa) sekä epidemiologisiin ja eläintutkimuksiin, on kiireellisesti seurattava kloorimekvattia ruoka ja ihmiset kloorimekvaatti.On tärkeää ymmärtää tämän maatalouskemikaalin mahdolliset terveyshaitat ympäristön kannalta merkittävillä altistustasoilla, erityisesti raskauden aikana.
Postitusaika: 29.5.2024